Crimelibrarysta

Kaksi laukausta yössä

Bruce ja Darlene itse tienanneita miljonäärejä, jotka näyttivät elävän amerikkalaista unelmaa Heillä oli 13-kerroksinen kartano yläluokkaisessa Libertyvillen asuinalueella Chicagossa, kolme lasta ja he olivat yhteisönsä suosittuja jäseniä. Heidän sukujuurensa olivat jäljitettävissä vuosisadan päähän.

Kuva

Libertyvillen kyltti

Niinpä kukaan ei ollut valmistautunut siihen, mitä tapahtui 6. kesäkuuta 1980. Joku astui sisään parin makuuhuoneeseen ensimmäisessä kerroksessa, kun he nukkuivat ja ampui tuliaseella Darlenea silmien väliin. Hän kuoli heti.

Kun Bruce hytkyi hereille, häntä ammuttiin leukaan. Näytti siltä, että tapaja oli joko ampunut harhaan tai halunnut Brucen kärsivän, koska mies selvisi luodista. Niinpä tappaja löi hänen päätään lyttyyn aseen perällä ja sitten puukotti sydämen monta kertaa lihaveitsellä. Kaikki tämä tapahtui, kun Rousejen kolme lasta nukkuivat kerrosta alempana makuuhuoneissaan – kolmas lapsi nukkui vierastiloissa talon perällä.

Libertyvillen kaupunki järkyttyi käsittämättömän rikoksen raakuudesta.
Rousejen lapset, jotka olivat iältään 20, 17 ja 15, jatkoivat elämäänsä ja pian asettuivat asumaan kolmeen eri osavaltioon tutkijoiden taistellessa johtolankojen löytämiseksi. He saattoivat aavistaa, kuka sen teki, mutta
todisteista ei tullut seuraavaan 15 vuoteen.

Rousen perhe

Bruce ja Darlene Rouse avioituivat pian sen jälkeen, kun Darlene valmistui high schoolista. Hän sai ensimmäisen lapsensa, Kurtin, kun hän oli 18. Myöhemmin lapsia tuli vielä kaksi lisää – Billy ja tytär Robin.

Kuva

Bruce Rouse

21-vuotiaana Brucesta tuli bensa-aseman omistaja ja hän alkoi tehdä työtä taukoamatta ostaakseen niitä lisää. Lopulta hänellä oli kokonainen ketju sekä osittain omistajuus kaapelitelevisiokanavasta ja useita maaomistuksia. 1975 perhe pystyi muuttamaan 13-huoneiseen kartanoon lähelle Des Plaines jokea Laken piirikuntaan, yhteen Illinoisin rikkaimmista alueista.

Omaisuuden kokoaminen yleensä vaatii uhrauksia, eikä Bruce Rouse todellakaan ollut siinä suhteessa poikkeus. Hän työskenteli usein yli 14-tuntisia päiviä, jolloin vanhemmuus jäi vaimon vastuulle. Lasten kasvatus osoittautui vaikeaksi: pojista Kurtista ja Billysta tuli huumeiden käyttäjiä ja he joivat säännöllisesti. Vain Robin näytti olevan hyvin ruodussa. Molemmat pojat riitelivät vanhempiensa kanssa, eivät kunnioittaneet auktoriteetteja ja heillä oli ongelmia koulussa. Lopulta Kurt ajettiin talon vierastiloihin, eikä hänellä ollut avainta päärakennukseen, jossa muu perhe eleli. Kurt kieltäytyi vanhempiensa ehdotuksesta liittyä armeijaan ja sensijaan norkoili siellä, minne häntä ei haluttu.

Kuva

Darlene Rouse

Billy syntyi psykologisten ongelmien kanssa ja käyttäytyi usein raivoisasti. Hän riiteli usein Darlenen kanssa huume- ja alkoholiongelmastaan. Chicago Tribunen mukaan Darlene uhkasi heittää Billyä esineelle ja poika ivasi häntä: “Anna mennä, kerro isälle. Ei hän tee sille mitään.”

Billyn käyttäytymisongelmat näkyivät yhtä lailla koulussa, jossa hän sortui vandalismiin. Lopulta hänet erotettiin ja laitettiin continuation school (koulu oppilaille, jotka eivät pärjää normaalissa koulussa ja joiden kohdalla on riski jäädä valmistumatta sieltä). Kaikesta tästä huolimatta teini-ikänen tuli hyvin toimeen isänsä kanssa. Joskus he työskentelivät yhdessä bensa-asemilla tai menivät metsästämään.

Kauhea tapahtuma

5. kesäkuuta -80 oli ihan tavallinen päivä Rousen kotitalolla. Bruce lähti töihin ja otti Billyn mukaan auttamaan häntä asentamaan autoille spray maalauskoppeja. Tuona iltana Bruce meni rotariklubin tapaamiselle; Billy meni kotiin ja juomaan ja polttamaan hasista.

Kuva

William (Billy) Rouse

Darlene oli ravintolassa syömässä ja meni sitten pelaamaan bridgeä ystäviensä kanssa. Kun hän saapui kotiin klo 23, hän huomasi Billyn lasittuneet silmät ja alkoholin hajun. Tämä johti taas riitaan. Tällä kertaa Darlene uhkasi lähettävänsä Billyn armeijakouluun.

Bruce oli ollut kotona noin puolitoista tuntia, ja tavalliseen tapaansa, hän ei sanonut mitään poikansa huumeiden käytöstä. Kurt oli tyttöystävänsä kanssa omassa huoneessaan mainituissa vierastiloissa ja Robin oli makuuhuoneessaan. Sitten Rouset painuivat vuoteisiinsa. Sitten, noin klo 2:30 tappaja iski. Brucen ja Darlenen elottomat ruumiit lojuivat sängyissä kenenkään huomaamatta klo 8:30 asti, jolloin kauhea näky osui Robinin silmiin.

Kuva

Robin Rouse, vanhempi

Poliisi vastasi heti ja Robin ja Billy saattoivat virkavallan kotiinsa. Kurt oli yhä nukkumassa huoneessaan ja heräsi, kun poliisi tuli koputtelemaan hänen ovelleen. Kaikki heistä sanoivat, etteivät olleet kuulleet mitään, että yön ukkosen oli täytynyt peittää laukausten äänet alleen. Robin kuitenkin sanoi etsivälle, että toinen hänen veljistään oli syyllinen. Hän ei sanonut, kumpi.

Makuuhuoneen sisällä tappaja oli peittä

nyt ruumiit punaisella, valkoisella ja sinisellä peitolla. Etsivät tiesivät, että sellainen teko tyypillisesti osoittaa tappajan katuneen tappamista, eikä hän ole halunnut katsoa tekoaan. Se ei olekaan ihme – Brucen alaleuka oli ammuttu irti ja Darlenen pään yläosa oli poissa. Veri peitti seiniä, sänkyä ja lattiaa. Verivana jatkui myös yläkertaan, loppuen porrastasanteelle.

Todisteet

Kaikki kolme lasta pysyivät tarinassaan, etteivät olleet nähneet, eivätkä kuulleet mitään. He sanoivat, etteivät myöskään olleet kuulleet koskaan koiransa, mustan labradorin, haukkuneet mitään. Joten etsiville ei jäänyt yhtään todistajaa ja he keskittyivät keräämään fyysisiä todisteita, mistä vain saattoivat löytää niitä.

Kuva

Kurt Rouse, vanhempi

Bruceilla oli asekokoelma, joka oli kateissa. Tuliasetta, jolla Rouset oli tapettu, ei löydetty, ei myöskään veistä, jolla Brucea puukotettiin. Mikään muu talossa ei näyttänyt puuttuvan.

Tappojen motiivi ei ilmennyt teon motiiviksi. Kukaan ei ollut murtautunut taloon, eikä sitä ollut ryöstetty. Rouseilla oli yllään kalliita koruja ja Brucella oli 300 dollaria lompakossaan yöpöydällä.

Kuva

Rikospaikka

Mutta ulkoa tutkijat löysivät jotain kiinnostavaa. Brucen auton oven ulkopinnalla oli verta ja tuulilasin pyyhkimet oli jätetty “päälle” tilaan. Myrskyilma ei ollut alkanut silloin, kun Bruce oli saapunut kotiin. Poliisi arveli, että lapset tiesivät enemmän kuin kertoivat, mutta eivät saaneet näistä puristettua enempää irti. Myöhemmin poliisit pyysivät heitä valheenpaljastustestiin, mutta he kieltäytyivät.

Sitten kuolinsyytutkijan selvitys koottiin ja lapset istuivat todistajanaitiossa, hiljaa. Samoin kävi määrittelyoikeuden kuulemisessa (grand jury, tuomaristo, joka päättää, nostetaanko syyte vai ei). Sukulaiset olivat hankkineet lakimiehet kaikille kolmelle ja kaikkia oli kielletty puhumasta viranomaisille. Tapauksen tutkinta pysähtyi, kun ei ollut mitään tutkittavaa. Etsivät tiesivät, että heidän pitäisi odottaa onnenpotkua, kuten tunnustusta tai murha-aseen löytöä.

Suuret maksut

Bruce ja Darlene olivat kasanneet kolmen miljoonan dollarin omaisuuden ja heillä oli 900 000 dollarin henkivakuutukset. Osavaltion lain mukaan tuomitut tappajat eivät voi hyötyä taloudellisesti rikoksistaan. Mutta ongelma oli siinä, että ketään ei oltu pidätetty. Lähes vuosi tappojen jälkeen, Amerikan Yhdistynyt Vakuutus Co.-yhtiö nosti oikeusjutun välttyäkseen maksamasta vakuutusrahoja.

Joulukuussa -81, sopimus oli tehty ja jokaiselle lapselle määrätty

220 000 dollarin perintö. Nyt Kurt ja Robin asuivat sukulaisten luona muualla Illinoisissa ja Billy asui Washingtonissa tädin luona, joka oli ilmoittanut hänet ongelmaisten nuorten yksityiseen sisäoppilaitokseen.

Talo pysyi yhä pystyssä herättämässä uteliaisuutta paikallisissa asukkaissa. Ensiksi “poliisin eristämä alue”-nauha vedettiin sen ympärille, mutta kun kävi ilmi, ettei lisää johtolankoja ollut tulossa, talo myytiin. Kyläläiset juorusivat uusista asukkaista yhtä paljon kuin Rouseista – talon ostajat olivat chicagon “roskaväkeä”, jotka avasivat uhkapelikasinon, kaksi lekotteluhallia ja valet-pysäköintialuetta. (Lähinnä pohjois-Amerikassa esim. ravintoloissa oleva käytäntö, jossa asiakas etsii parkkipaikan ja hänen oma valettinsa, palvelijansa, pysäköi auton sinne hänen puolestaan.)

Uhkapeli-kasinossa pelattiin erityisesti blackjackia (korttipeli) ja crapsia (lautapeli) ja omistajat tienasivat varsin hyvin. Sitten toukokuussa -82 vedonv

Kuva


Poliisit tutkivat rikospaikkaa

älittäjä Robert Plummer kuristettiin ja hakattiin kuoliaaksi talon sisällä portaikossa, koska hän oli tehnyt työtä kilpailevalle yritykselle, kertoi Chicago Daily Herald-lehti. Hänen ruumiinsa löydettiin viikko myöhemmin hänen autonsa takakontista, Holiday Inn-hotellin parkkipaikalta.

Kasinoa pyörittävät roskaväen hahmot Rocco Earnest Infelice ja Salvatore DeLaurentis saivat myöhemmin syytteet murhasta. Heidät vapautettiin syytteistä, mutta tuomittiin rahankiristyksestä. “Rousejen talo” sai nyt uuden lempinimen – “Murha kartano”.

Uusi alku

Samaan aikaan Kurt Rouse muutti pohjois-Kaliforniaan, jossa hän meni naimisiin ja Billy asettui Key Westiin, Floridaan. Robin kuoli vuonna 1983 auto-onnettomuudessa Wisconsinissa paiskautuessaan sähkötolppaan. Kaikkien lähteiden mukaan veljet puhuivat toisilleen harvoin.

Kuva

William Rouse

Uuden alun saatuaankaan Billy – josta käytettiin joskus nimeä William – ei vain pystynyt pysymään poissa vaikeuksista. 27. helmikuuta -85 hänet tuomittiin pahoinpitelystä, kun hän puukotti miestä vatsaan shakkipelin aikana. Hän väitti, että se oli itsepuolustusta, mutta hänet tuomittiin 60 päiväksi vankilaan ja sitten ehdolliseen. Rouse myönsi, että oli juonut kaljaa ja polttanut marihuanaa ennen kuin puukotus tapahtui. Billyllä oli edelleen alkoholiongelma.

Vakilasta päästyään hän tapasi Frances Moten palvelutalossa ja otti tämän vaimokseen. Billylla oli yhä jäljellä huomattava summa vanhempiensa vakuutusrahoista, joten hän maksoi 100 000 dollaria käteistä yhden huoneen makuuhuoneesta. Sitten hän käytti 75 000 dollaria parannellakseen siitä, ylimääräisiin makuuhuoneisiin, suurempaan olohuoneeseen ja Jacuzziin (porealtaaseen), kerrotiin Chicago Sun-Timesissa.

Pariskunta sai poikalapsen, Billy Jr.:n, mutta se ei tiennyt onnen jatkumista. Billyn yletön juominen teki hänestä väkivaltaisen, eikä hänellä ollut koskaan pysyvää työtä. Yhtenä yönä hän uhkaili Francesia aseen kanssa. Pariskunta alkoi erkaantua ja lopulta erosi ja myi taloon, joutuen tappiolle. Frances meni naimisiin jonkun muun kanssa ja Billy muutti ränsistyneeseen proomuun, joka oli ankkurissa Key Westissä – monien hänen juomaveikko kavereidensa koti. Siellä liehui lippu, jossa koreili pääkallo ja sääriluut.

Billy jatkoi omaisuutensa tuhlaamista alkoholiin ja huumeisiin. Seuraavan vuosikymmenen ajan hän venytti rikosrekisteriään ahkeraa tahtia lähinnä pikkurikoksilla. Hän eli ankeasti ilman oikeaa työtä tai paikkaa, jota kutsua kodiksi. Miljonäärien poika oli pudonnut lähes yhteiskunnan alimpaan kastiin.

Vierailu menneisyydestä

15 vuoden ajan Rousejen tapaus nakersi etsiviä, etenkin Lake piirikunnan sheriffin ylikonstaapeli Chuck Fagania. Hän oli yksi tapauksen alkuperäisistä tutkijoista ja oli aina epäillyt Billyä. Hän kertoi Chicago Tribunelle vuonna 1995, että oli kantanut Billyn valokuvaa lompakossaan viimeiset 15 vuotta.

Fagan ja hänen partnerinsa Mike Blazincic olivat osa ratkaisemattomien rikosten selvitystiimiä ja he päättivät palata tarkastelemaan Rousen murhatapausta.
“Mielessäni oli pieni epäilys, kuka sen teki”, Blazincic kertoi Tribunelle vuonna -95. He saivat tietää Billyn oleilevan Key Westissä ja soittivat sinne poliisille pyytäen, että sieltä ilmoitettaisiin tiimille, jos Billy pidätettäisiin taas.

Kuva

Key Westin poliisin kyltti

Etsivien ei tarvinnut odottaa kauaa. Kolme kuukautta myöhemmin puhelin pirisi. Siellä oli Key Westin poliisi, joka soitti kertoakseen, että Billy oli pidätetty osallisuudesta kahteen pankkiryöstöön. Fagan ja Blazincic lensivät Floridaan, aikoen puhua Billylle videonauhurin kanssa.

Billy tervehti etsiviä sanoen: “Odotin teitä kavereita kauan sitten”.
Billy sanoi ajattelevansa vanhempiensa murhia joka päivä ja sanoi: “Luulen, että olen todella saattanut tehdä sen.”

Fagan ja Blazincic yllättyivät – he eivät olleet uskoa onneaan. Ainoa toinen ihminen, joka olisi voinut ratkaista tämän tapauksen, oli Robin, ja hän oli kuollut. Billy oli heidän ainoa mahdollisuutensa, kuin löytäisi murha-aseen, jossa olisi hänen sormenjälkensä. Nyt hän oli valmis kertomaan heille, mitä oli tapahtunut ja suostui myös menemään hypnoosiin ja valheenpaljatustestiin.

Kuva

William Rouse

Tunnustus

Lapsena Billy Rouse tunsi itsensä virheeksi ja epäonnistujaksi. Äiti oli aina ojentamassa häntä ja hänestä tuntui, ettei hän osaa tehdä mitään oikein. Kuriton nuori oli tikittävä aikapommi. Viimeinen pisara oli riita siitä, kun äiti uhkasi lähettää hänet armeijakouluun. Billy kertoi tutkijoille, että hänestä tuntui, ettei hän kestänyt sitä enää.

Kuva

Darlene Rouse

Hän söi psykoaktiivisia sieniä ja meni vapaa-ajan huoneeseen, vihaisena ja kokien, että hänen täytyi päästä eroon äidistään. Hän kuvitteli mielessään puukottavansa äidin kuoliaaksi, mutta halusi sen tapahtuvan hyvin äkkiä. Niin hän otti sieltä huoneesta yhden isänsä konetuliaseista ja käveli kohti vanhempiensa makuuhuonetta. Hän pysähtyi sen ulkopuolelle noin 10 minuutiksi, miettimään, mitä oli tekemässä.

Kuva

Lavastus menneisyydestä: William ottamassa asetta

Billy astui sisään huoneeseen ja ampui äitiään lähietäisyydeltä. Hän ei aikonut tappaa isäänsä, mutta kun Bruce heräsi, Billystä tuntui, että isänkin pitää kuolla. Kun ensimmäinen laukaus ei tappanut Brucea, Billy sanoi, ettei kestänyt nähdä tämän kituvan, joten hän alkoi nuijia tätä aseen perällä. Sekään ei tuntunut auttavan, joten Billy otti veitsen keittiöstä ja puukotti häntä kuusi kertaa sydämen. Näin Tribunessa kerrotaan hänen tunnustaneen.

Jälkeenpäin Billy meni shokkiin ajatellen: “Miksi minä tein tämän? Miksi minä tein tämän?”
Hän kahmaisi loput isänsä aseet sekä veitsen ja hyppäsi isän autoon. Hän ajoi Des Plaines-joen yli kaartuvalle sillalle ja heitti tavarat virtaan. Hänen veljellään ja siskollaan ei ollut mitään tekemistä tappojen kanssa, Billy sanoi.

 

Kuva


Nauhoitettu tunnustus

Paluu kotiin

Koska Billy oli nyt pankkiryöstöä vakavamman rikoksen äärellä, Key Westin viranomaiset suostuivat luopumaan syytteistä ja suostuivat siihen, että Billy luovutettiin Illinoisiin. Hän saapui takaisin kotiin 14. lokakuuta -95, päivä tunnustuksensa jälkkeen. Hänet pidätettiin heti kaksoismurhasta, mutta koska hän oli ollut 15 siihen aikaan, syyttäjien täytyi käsitellä tapaus nuoriso-oikeudessa.

Seuraavalla viikolla hän meni tuomarin eteen asianajajansa kanssa Julkisesta Puolustajien Toimistosta. Olkapäille ulottuvine pitkine hiuksine ja pukinpartoine, “William” näytti olevan väärässä paikassa lasten oikeushuoneessa. Hän ei tunnustanut syyllisyyttään ja häntä pidettiin lukittuna ilman takuita. Syyttäjät tekivät muutoksenhaun tapauksen siirtämiseksi aikuisten oikeuteen, jossa William voisi saada elinkautisen. Jos häntä rangaistaisiin alaikäisenä, hän voisi saada vain 30 päivää linnaa. Hänen asianajajansa vastusti siirtoa, sanoen, että nuoriso-oikeus voisi tarjota psykologista hoitoa ja pidemmän ehdollisen.

Kaksi viikkoa myöhemmin tuomari päätti, että Williamia pitäisi kohdella aikuisena.

“On syytetyn ja yleisön etu, että siirto tapahtuu”, tuomari Margaret Mullenin kerrotaan sanoneen Chicago Tribunessa.

Nyt puolustuksella oli iso ongelma. 37-minuuttinen videokuvattu tunnustus, jossa hoitamaton William kiroili ja osoitti halvekusuntaa äitään kohtaan, totisesti veisi hänet liemeen.

Puolustus jätti vetoomuksen nauhan pitämiseksi poissa oikeudenkäynnistä. David Brodsky, Lake piirikunnan keskeisin julkinen puolustusasianajaja väitti, että William oli pakotettu ja ettei hän ollut täysin järjellisessä mielentilassa haastateltaessa. Brodsky tiesi, että ilman nauhaa ei olisi oikeudenkäyntiäkään. Mitään muita todisteita ei ollut olemassa.
Oikeus määräsi, että nauha pysyisi siellä
Oikeudenkäynti alkaisi 13. heinäkuuta -96 — 16 vuotta sen jälkeen, kun Bruce ja Darlene olivat hengittäneet viimeisen kerran.

Lopulta päätös

Brodsky sanoi lautamiehille avauslausunnoissa, että William rakasti vanhempiaan, eikä tappanut heitä.
“Se, mitä hän näki niinä muutamina hetkinä siinä makuuhuoneessa, aiheutti läpi elämän kestävän shokkiaallon, josta hän ei ole koskaan taipunut”, Chicago Tribune siteeraa häntä. Sen seurauksena lannistettu William ei ollut koskaan pystynyt tekemään mitään elämällään ja eli pennittömänä “tilapäisproomulla ja joi itseään kuoliaaksi”.

Tunnustuksen saaminen ei ollut ollut vaikeaa, William oli “vahaa” etsivien käsissä ja kärsi post-traumaattisesta stressi oireyhtymästä, Brodsky julisti. Sen sijaan puolustus sanoi, että oikea tappaja oli Kurt Rouse, jolla oli myrskyisä suhde vanhempiinsa.

Kuva


William Rouse

Syyttäjät kutsuivat Kurtia todistajaksi torjumaan puolustuksen teorian.
Brucen ja Darlenen vanhin lapsi ei ollut nähnyt veljeään 10 vuoteen. Kurt todisti, että rakasti vanhempiaan ja että niin Williamkin teki. Kyynelten läpi hän sanoi, ettei hänellä ollut mitään tekemistä murhien kanssa ja ettei hän tiennyt kuka tappaja oli.

Sitten tunnustusnauha näytettiin lautamiehille. He näkivät radikaalin erilaisen Williamin, joka istui ujona, sileäleukaisena ja huolellisesti pukeutuneena kuulustelupöydän takana. Puolustus esitti todistajia, jotka todistivat Brucen ja Darlenen ongelmista Kurtin kanssa.

Eristetty tuomaristo sai tapauksen perjantai-iltana ja harkitsi ratkaisuaan seuraavat kahdeksan tuntia. He katsoivat tunnustusnauhan kolme kertaa. Kello 2:40 oikeuden päätös oli tehty. Syyllinen.

Murha kartano

Kaksi kuukautta myöhemmin William Rouse tuomittiin 80 vuodeksi vankilaan – kaksi peräkkäistä 40 vuoden tuomiota.
Tuomari Victoria A. Rossetti sanoi, että häntä inhotti, kun hän ei voinut pidempää kakkua, koska William oli ollut alaikäinen rikoksen tekohetkellä.

Kuva

William Rouse

“He antoivat sinulle elämän ja toivat sinut tähän maailmaan… he antoivat sinulle kaikki mahdollisuudet tulevaisuuteen”, Chicago Tribune siteeraa Rossettin sanoneen. “Teit mitä vihamielisimmän shokkeeravan asian, kun otit tuliaseen ja lähietäisyydeltä ammuit äitisi, joka toi sinut tähän maailmaan… ja sitten ammuit isäsi.”

William valitti tuomituksi tulemisestaan ja rangaistuksestaan, mutta vetoomusoikeus päätti hylätä hänen valituksensa -98.

Tämä ei kuitenkaan osoittautunut Rouse-talon saagan lopuksi. 2002 mysteerinen, hurja tulipalo nielaisi alleen “Murha kartanon”. Uusi perhe oli hankkinut talon ja he olivat poissa kaupunkireissullaan, kun tulipalo alkoi, raportoitiin, että pyykkituvassa.

Tuli veti puoleensa sairaalloisen uteliasta yleisöä, jotka ihmettelivät viimeisintä Libertyvillen kuuluisinta maamerkkiä kohdannutta levottomuutta. Liekkejä sammuttavat palomiehet ehtivät pelastaa talon ulkoseinämät (Firefighters were able to extinguish the blaze in time to leave a shell of the star-crossed home behind).
Ja sellaisena se pysyi vuoden – mustuneena muistuttajana kammottavista tapahtumista, joita oli sattunut. Siitä tuli väliaikainen koti siksi aikaan, kun omistajat päättivät, mitä tekisivät.

Sitten vuonna 2003 piirikunnan viranomaiset aloittivat kanteen talon purkamiseksi. Omistaja Andrew Janas sanoi suunnittelevansa itsekin talon purkamista ja uudelleenrakennusta tontille. Asiaa tutkittuaan tulen asiantuntijat tulivat siihen tulokseen, ettei kyseessä ollut tuhopoltto.

Janas sanoi, ettei hän usko kummituksiin.

“Vain Hollywood luo kummituksia”, hän sanoi Tribunelle.

Leave a comment

Filed under Perhemurha

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s