Dartmouthin murha – kaksi professoria puukotettiin

Crime librarysta

Tappo!

New Hampshiren osavaltion tunnus

27. tammikuuta vuonna 2001 auto kiisi pitkin Tretscott Roadia hiljaisessa maalaiskylässä New Hampshiren alueella Etnassa. Autossa istui Roxana Verona, Dartmouthin Collegen italian ja ranskan professori, joka oli menossa illastamaan parin kollegansa luo.

Verona saapui Half (lausutaan “hahlf”) ja Susanne Zantopin ajotielle 18:30:n tienoilla. Vasta laskeutunut lumi ratisi professorin tossujen alla kun hän käveli talolle.

Päähuoneissa huonessa oli valot päällä. Susanne oli kertonut Veronalle, että etuovi ei olisi lukittu, mutta kun Verona tarttui tuon oven nuppiin, hän sai aavemaisen tunteen, että jokin oli vinossa. Hänen sieraimiinsa ei kantautunut Susannen gourmet-ruoan tuoksu ja hänen korviinsa ei kuulunut mitään turvallisuuden tunnetta valavia ääniä.

Rohjettuaan astua punatiiliseen aulaan, Roxana näki, että talo oli, kuten tavallista, puhdas ja siisti.

“Susanne”, Verona uikui. “Olen täällä. Missä sinä olet?”
Ei vastausta.

Zantopin talo

Hän käveli keittiöön läpi olohuoneen. Ruoka oli keittiötasolla, mutta mitään ei ollut valmistettu.
“Susanne?” Verona kutsui. “Half?”

Hän asteli huolissaan ympäri taloa. Ja sitten hän näki Susannen ja Halfin makaavan hiljaa, veri peittonaan.

Verona rynni ulos talosta, käynnisti autonsa ja ajoi lähimmälle naapurille. Kathryn Marchoski sanoo Union Leaderin artikkelissa, että tuossa talossa oltiin viettämässä syntymäpäiviä Robert McCollumille, eläkkeelle vetäytyneelle dekaanille Dartmouthin lääketieteellisestä koulusta. Hänet ja hänen vaimonsa Audrey keskeytettiin yllättäin tuona lauantai-iltana koputukseen etuovelta.

Robert McCollum

McCollumsin päästivät järkyttyneen Veronan sisään ja hän vuodatti, mitä oli nähnyt Zantopin talossa. Marchocki sanoo edelleen artikkelissaan “Robert McCollum ja hänen tyttärensä Cindy ajoivat Zantopin kotiin [Veronan kanssa], jossa he näkivät Susannen ja tämän aviomiehen makaavan lattialla.” Artikkelissa sanotaan, että tohtori McCollum ymmärsi heti heidän kuolleen. Viranomaisiin otettiin pian yhteyttä.

Hirvittävä läheisyys

Viranomaiset eristivät alueen ja kutsuivat paikalle lisää poliiseja sekä rikosteknisiä kriminologisteja.

Ei ollut merkkejä siitä, että taloon olisi murtauduttu, tultu väkisin.

Puisella lattialla oli verinen jalanjälki, tai osa sellaisesta.

Asumuksesta löytyi kaksi merkillistä esinettä: 12 tuumaa pitkät muoviset veitsen suojukset, joissa kummassakin koreili kohokuviot: kirjaimet SOG. Veitsiä itsejään sen sijaan ei löytynyt mistään.
Tutkijat arvelivat kahden suojukset tarkoittavan, että todennäköisesti oli kaksi asetta ja kaksi tappaajaa.

Olivatko tapot suunniteltuja? Tämän sorttiset murhat tehtiin yleensä pyssyllä. Nämä olivat sotkuisia tappoja. The New York Timesin kirjoituksessa Carey Goldberg siteeraa Audrey McCollumin sanoneen, että hänen lääkärimiehensä piti rikospaikkaa “kauheimpana asiana minkä olen koskaan nähnyt.”

Jos surmat oli suunniteltu, miksi tappaja tai tappajat olivat olleet niin huolimattomia, että olivat jättäneet veitsen suojukset jälkeensä? Toisaalta, jos tapot olivat tapahtuneen spontaanisti, riidan päätteeksi, miksi taloon oli tuotu kaksi taisteluveistä?

The Dartmouth Murders-kirjan kansi

Asiantuntijat pitävät epätodennäköisenä, että motiivi olisi ollut ryöstö, koska niin paljon arvotavaraa oli jätetty rahaa. Kuten Eric Francis kirjoittaa opuksessa The Dartmouth Murders, “Vähemmän hienostuneemmat ryöstäjät eivät ehkä olisi tajunneet Rodinin (muuan patsas, toim. huom.) tai hienojen maalausten tai antiikkikirjojen arvoa, mutta tämä tappaja oli myös sivuuttanut runsaat määrät hopeaa aulasta (front room), ruokailuhuoneesta ja keittiöstä, sekä timanteilla koristetut pinnit, korvakorut ja muun koruston, jota Susanne piti makuuhuoneessaan. Tappaja ei ollut piitannut kalliista Applen tietokoneista, stereolaitteista, televisioista, eikä kodinkoneista, joita oli ympäri taloa.”

Halfin lompakko oli kateissa, mutta viranomaiset tuumasivat olevan epätodennäköistä, että joku, joka oli tullut varastamaan, ei olisi vienyt sen enempää.

Koska asuntoon murrosta ei ollut todisteita, oli syytä uskoa, että tappajat olivat Zantopsien tuttuja. Murhan uhreilla ja tekijöillä oli ollut läheinen ihmissuhde. Puukottaminen liittyy hirvittävään läheisyyteen. Tappaja oli roiskinut uhrin verellä ja ollut tarpeeksi lähellä kuullaksen huudot ja tunteakseen kuolinkamppailut. Puukottajat ovat yleensä raivon vallassa ja heidän raivonsa kohdistuu juuri siihen henkilöön, jota he puukottavat.

Selvittääksen, kuka hautoisi sellaista vihaa Halfia ja Susannea kohtaan, tutkijat lähtivät selvittelemään tarkemmin uhrien taustoja.

Half ja Susanne

Half Zantop

Half Zantop syntyi 24. huhtikuuta 1938 Eckernfordessa, Saksassa. Hän oli kotiäidin ja painajan neljäs lapsi.
Hänen nimensä tulee saksan kielen sanasta “auttaa”.

Toista maailmansotaa paetakseen perhe muutti Espanjaan kun Half oli vuoden. Kolme vuotta myöhemmin, -42, Zantopsit palasivat Saksaan. Ja he palasivat takaisin Espanjaan -48.

Geologia kiehtoi Halfia. Nuorena miehenä hän palasi Saksaan saadakseen dekaatin arvon geologiassa Freiburgin yliopistosta. Sitten hän matkasi Yhdysvaltoihin edistyäkseen opinnoissaan.

Stanfordin yliopistossa, tavoitellessaan tohtorin arvoa, hän tapasi toisen saksalaisen opiskelijan, vilkkaan ja sorjan Susanne Korsukewitzin. Korsukewitz oli saavuttanut dekaatin arvon politiikan tutkimuksessa ja hän työskenteli lehtorilleen. Half ja Susanne alkoivat seurustella.

Susanne syntyi 12. elokuuta 1945 Kissingenissä, Saksassa. Tehtaanjohtajan ja kotiäidin kolmesta lapsista vanhin Susanne rakasti badmintonia, kissoja ja pianon soittoa. Hän nautti myös lukemisesta ja piti erityisesti historiakirjoista. Boston Globen artikkelissa siteerataan hänen veljeään tohtori Thomas Korsukewitzia, Saksassa asuvaa lääkäriä: “Hän [Susanne] oli aina paras tai toisiksi paras luokassa, mutta enimmäkseen paras.”

Todennäköisesti Half ja Susanne ihastuivat toisiinsa, eivät ainoastaan siksi, että heillä oli samanlaiset sukujuuret, vaan koska he jakoivat trauman ollen saksalaisia, jotka kasvoivat holokaustin varjossa. Union Leaderissä McCollum sanoo Susannen “kasvaneen nuorena tyttönä Saksassa, saaden tietää holokaustista 12- tai 13-vuotiaana ja että ‘hänelle oli täydellisen musertavaa että heidän maansa ja kansansa'” oli tehnyt sellaisia kauheuksia.

Half saavutti geologian tohtorin arvon -69, sai töitä geologina, ja matkasi Etelä-Amerikkaan ensimmäiselle suurelle työtehtävälleen. Susanne lähti hänen mukaansa ja he menivät naimisiin 1970. He matkustelivat usein hänen työtehtäviensä perässä Etelä-Amerikassa, Euroopassa ja Afrikassa. Susanne synnytti kaksi lasta, Veronikan ja Mariannan.

Kokeneet professorit

Vuonna 1975 perhe lähti Saksaan, jotta Half voisi tehdä tutkimustyötä Heidelbergin yliopistossa. -76 hän sai töitä Ivy Leagueen (murattiliittoon) kuuluvasta Dartmouth Collegesta, Hanoverista, New Hampshiresta. Perhe suuntasi Yhdysvaltoihin.

Vuonna 1769 perustettu Dartmouth on yksi Amerikan arvostetuimpia yliopistoja. Sillä on myös kepeä puolensa, sen oppilaskunnat ja tyttökerhot olivat inspiroineet komediaelokuvaa Animal House.

Half oli Dartmouthin professorina noin 25 vuotta. Union Leaderin kirjoituksessa Paula Tracy paljastaa, että ystävät olivat keksineet Halfille lempinimen “herra Herttaisuus”. Tracy kirjoitti “Half Zantop meni joka marraskuu Meksikoon oppilaidensa kanssa opiskelemaan vulkaaneja ja geologian rakenteita. Ne kiehtoivat häntä ja hän siirsi rakkautensa niitä kohtaan oppilaisiinsa noilla retkillä.”

Leave a comment

Filed under Uncategorized

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s